Vie minut Välimerelle

Toimin aurinkopaneeleilla. Huomasin sen jo ensimmäisellä kreikanmatkallani 6-vuotiaana. Olen matkustanut monta kertaa elämäni aikana Välimeren maihin. Kun nään palmut ja hengitän Välimereltä tuoksuvaa suolaista ilmaa, tunnen olevani kotona. Voin hyvin. Joka kerta lentokoneen ampaistessa kohti kotia suupieleni koukistuvat alaspäin.

Niin, miksi tunnen oloni Välimerellä loistavaksi? Johtuuko se maagisesta Välimeren ruokavaliosta? Päätin ottaa asiasta selvää.

 

Siinä missä Pohjois-Karjalan Pentti sairastuu todennäköisesti sydän- ja verisuonitauteihin, riski Välimeren väellä on huomattavasti pienempi. Syyksi tarjottiin jo 1950-luvulla rasvan laatua. Pentti huuhtelee ruokatorveansa maidolla, herkuttelee pullakahvilla ja rohmuaa voissa paistettua porsasta. Sitten hän murjottaa marraskuista pimeyttä jurona tv:n ääressä - seuranaan suklaalevy ja lava kaljaa.

Samaan aikaan Välimerellä: Aamupala on usein vaatimaton. Päivällä nautitaan isossa seurueessa öljyllä, kasviksilla, pähkinöillä, täysjyväviljoilla ja hapanmaitotuotteilla koristeltua lounasta. Vaikka vatsalaukkua hemmotellaan myös lampaan ja kanan lihalla, kalan suosio on suurta. Jälkiruoaksi jutellaan hyvässä seurassa ja samalla maistellaan juustoja tai jäätelöä. Ruokatorvi huuhdellaan vedellä ja yhdellä, korkeintaan kahdella lasillisella viiniä. Välimeren eri maissakin ruokavalio vaihtelee, mutta nämä tekijät on yleisimpiä yhtäläisyyksiä.

British Medical Journal Online First on raportoinut, että Firenzen yliopiston tutkijat vannovat Välimerellä elävien ruokavalintoihin: syövän riski pienenee 6%, sydän-  ja verisuonitautien 9%, Parkinsonin ja Alzheimerin tauti taas 13%. Vaikuttavaa. Ja vaikka maitotuotteita ei mätätä samoissa määrin kuin mitä Suomessa, osteoporoosia rappeuttaa vähemmän luita (lue lisää kohta ilmestyvästä maitoon liittyvästä postauksesta).

 

  Pähkäillessäni omaa päätelmääni, keksin muitakin mahdollisia syitä hyvien rasvojen ja kasviksien lisäksi: kulttuurista. Itsehän olen ollut Välimerellä aina vain lomailemassa. Kun stressi ja velvollisuudet ovat unohtuneet pakata mukaan, elämästä Välimerellä on helppo nauttia.

Luulen, ettei stressin vaikutusta ole syytä aliarvioida. Välimerellä ateriat nautitaan perheen tai isomman tuttavapiirin ympäröimänä. Nauretaan, säteillään hyvää mieltä, unohdetaan murheet ja siinä sivussa syödään ruoka-aikaan tarjoiltu annos - ei naposteluvälipaloja. Viiniä nautitaan kohtuudella. Työtkin otetaan rennosti. Lounaan jälkeen on yleinen päiväuniaika, siesta. Oletan, että tällä huolettomalla elämänasenteella on parantava vaikutus verenpaineeseen. Vaikka ruoan runsas ravintosisältö poreilee suussa, ihmiset eivät ole sen ylipainoisempia. On totuttu pidempiin ateriaväleihin.

Voisimme ehkä yrittää adoptoida tästä terveelliseksi todetusta ruokavaliosta pari seikkaa. Ainakin hyvien rasvojen (pähkinöiden ja öljyjen), kasvisten ja kalan määrää voisi kasvattaa. Voisimme syödä enemmän naurusuisessa seurassa. Voisimme kömpiä kotiluolistamme kävelemään kaduilla heti, kun keväinen aurinko antaa tilaisuuden. Ja tärkeimpänä: voisimme lopettaa stressaamisen!

Tässä vielä muutama suosikki (väli)merellisistä urheilulajeista!

  Välimerellistä viikonloppua!