Yamas!

Miksi lähtisin yksin keskelle Kreikkaa hyvinvointivaltioparatiisista? Saan noin neljä kertaa huonompaa palkkaa kuin mitä Suomessa ja asun pienessä kopperossa. Enkö olisi voinut tehdä jotain hyödyllisempää kuin mennä velkakriisin repimään saareen?

Se riippuu miten hyödyllisen määrittelee. Useimmille järkevin vaihtoehto on opiskella, ansaita hyvin rahaa ja muotoilla kroppa raudan ja heran avulla viimeistellyksi. Eikä siinä ole mitään vikaa. Itselläni rutiinit vaan alkoivat kiehua korvissa ja lopulta koin ainoaksi vaihtoehdoksi kuunnella sisäistä ääntäni. Vasta silloin, kun suljin korvani muiden mielipiteiltä, huomasin olevani onnellinen. Jos eläisin elämäni kulkemalla minulle ohjattua valtatietä, välttyisin kaikilta niiltä ihanilta pikkupolkujen tarjoamilta yksityiskohdilta. Minulle elämä on välillä kulkemista isommilla teillä, välillä keskellä metsää – mutta nauttimista joka askeleesta.

Lomailin ensimmäistä kertaa Kreikassa ollessani kuusivuotias. Muistan jo silloin murjottaneeni lentokentällä tuijottaessani pohjoiseen suuntaavaa Finnairin konetta. Joka matkalla aloin tuntea enemmän ja enemmän olevani kotona silloin kun en ollut kotimaassani. Kun suupieleni taas kerran nuokahtivat alaspäin palatessani reililtä kohti pohjoista, päätin olla rohkea ja repäistä. En halunnut loman loppuvan kuin seinään ja varasin pelkän menolipun ja neljän yön majoituksen lempisaarelleni. Tunsin muutaman ihmisen täältä jo viime vuodelta ja sain neljässä päivässä hoidettua itselleni asunnon ja työn kotoisan karaokebaarin tarjoilijana.

En edes tiedä miksi jännitin alunperinkään. Hyppy tyhjän päälle osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi ja kaikki järjestyi. Olen saanut jo kahdessa viikossa hyviä kavereita muista työntekijöistä ja turisteista. Tykkään siitä, että täällä ei ole outoa mennä juttelemaan vieraille ihmisille. Töissäkin saan juoda viiniä ja jutella ihmisille jos ei ole kovin kiireistä. Olen pelkkää hymyä enkä kaipaa elämältä tällä hetkellä niitä järkeviä asioita Suomesta, palaan sinne taas joksikin aikaa kun sesonki täällä loppuu. Mutta nyt nautin elämästä päivä kerrallaan.

Ps. Mulla oli vähän taukoa blogista, mutta teema on elämäntilanteen takia paisunut: kirjoitan silloin tällöin liikunnasta ja terveydestä, enimmäkseen kuitenkin elämästä ja sen herättämistä ajatuksista:)

Aamuinen olo

Lokeroin ihmiset usein sen mukaan, missä he tykkäävät rauhoittua. Osa saa mielenrauhaa meren aalloista, osa metsän maisemasta, osa valpastuu vuorilla. Suurin osa meistä citykaneista haluaa kuitenkin loikata jonnekin luontomaisemaan puhdistaakseen päätään pääkaupunkiseudun melskeestä.

Löysin itseni jokaisesta näistä kolmesta lokerosta tällä viikolla. Mutta eniten olen vuorityyppiä. Tälläisen pannukakkumaan pimulle on aina yhtä suuri ihmetys, kun toisaalla maa kupristuukin niin korkealle ylöspäin. Kiidän, kapuan ja lasken mielelläni vuoren rinteitä ylös ja alas. Nautin maisemasta ja siitä ohuen lumisesta vuori-ilmasta niin suunnattomasti. Harmi vain, että asun Suomessa.

Tukistin itseäni niskasta tällä viikolla ja otin haasteen: aloittaisin aamut energisesti herättelemällä kroppani kevyellä liikunnalla. Ei siis lenkkitossujen kuristamista unisiin varpaisiin. Rasva kyllä palaisi väkisin pakotetulla rankemmalla aamulenkillä, kun hiilarivarastot ovat tyhjiä. Miinuspuolena on, että ilo ja energisyys liikuntaan voi kärähtää siinä samassa. Välillä on kiva juosta, mutta toisinaan - itselläni aamuisin - se kävely tekee jopa parempaa.

En ole aamuihminen, mutta yritän parhaillaan leipoa itsestäni sellaista. Otin tämän viikon haasteeksi liikkua 15min jollakin tapaa, edes kävellen, heti herättyäni (kyllä, jopa vappupäivänä:D). Huomasin, että mieli virkoaa ja ruokahalu herää. Ja kun aikatavoite on pieni, kynnys pukea lenkkarit on matalampi. Jos taivas tihutti, tyydyin kuntopiiriin olohuoneessa. Usein kävi vielä niin, että tulin reippaileeksi yli puoli tuntia, kun hommaan kerran ryhtyi.

Aion ehdottomasti aloittaa aamut mahdollisimman reippaasti jatkossakin! Aiotko sinäkin?

Apina-Annikat

"Mä nousen nousen nousen ylös huipulle

Kohta ääretöntä ja sen ylitse

Katson, vielä kerran taakse

Mietin, kuinka nyt oon heikko

Mut mä kiipeän, vielä Himalajaan"

-Aste, Himalaja

Sanat sopivat eiliseen päivään kuin jalka kiipeilykenkään. Kiipeilyssä huomaan joka kerta (ainakin näin aluksi) kehittyväni. Joka kerta kuulen puuskuttavani viimeisillä metreillä ennen kuin edes tajuan hengästyneeni. Kavuttiin kaiman kanssa seiniä eilen Salmisaaressa! Mentiin automaattivarmistavia ja boulderointia.  Tallensimme muutaman hetken treenistämme kamerarullalle. 

1. Aluksi

Tarvitset kiipeilykengät (yleensä koko normaalia isommat), valjaat, rohkeutta ja reippaan asenteen. Halutessaan magnesiumilla voi valkaista kätensä pitävämmiksi. Salmisaaresta pystyy vuokraamaan välineet.

2. Reitin valinta

Värikoodien selitykset on sepustettu taulukkoon vaikeustason mukaan. Haasta itsesi oikean tason värillä. 

 

3. Pari perusasiaa:

Pyri aina pitämään paino jaloilla äläkä rasita käsilihaksiasi turhaan. Pysy myös mahdollisimman lähellä seinää. Seuraavaan kökkeröön kannattaa kurottaa suorin käsin ja ponnistaa jaloilla ylöspäin. Paino osuu varpaankärkiin.

 

4. Frogi

Tämä "sammakko" on tyypillinen kiipeilyasento. Yleensä helpot reitit pääsee hyvin tällä asennolla ylös. 

 4. Haasta frogi

Mielesi usein ohjaa sinut automaattisesti frogiin. Välillä kurkotuksen ollessa kaukana, kannattaa kääntää kylki ja toisen jalan pakara seinän puoleen. Nyt kun ponnistat jalalle, pääset ylemmäs.

Näillä nikseillä kiipeily maistuu jo paremmalta. Mutta pelkkä apinoiminen seiniä pitkin ei auta: on oltava monipuolisesti kestävä kunto ja määrätietoinen rohkeus.

 

Leuanvedot pitäisi onnistua niin myötä ja -vastaotteella kuin etu, ja keskisormen varassa. Tässä on vielä (vähän...) treenattavaa. Rutisteltiin myös masulihaksia lauanvetojen lomassa.

Boulderoinnissa ei ole valjaita, mutta alastuloa pehmustaa paksu patja. Tykkään tästä meilkeinpä enemmän kuin peruskiipeilystä.

Olipas apinamainen päivä! Olin parissa ryhmäliikunnassa illalla ja kun Grit plyo -treeni lopetettiin gorillahyppyihin, hikisen naamani alta erottui pieni hymyn häivähde. Palauttavaksi oli pakko haukata banaania :D

Kaneli & kumariini

 Kuulemma hammastahnasta voi kuolla syöpään. Hedelmien fruktoosikin rappeuttaa maksaa. Älä nyt silti jätä hampaidenpesua tai hedelmäannosta väliin pelon puukottamana. Et kuole. Tai oikeastaan, kuolet lopulta joka tapauksessa.

Suosittelen, että aina kuullessasi huhuja jonkin ruoka-aineen synkistä vaikutuksista, kaiva oman mielesi melskeestä mielipidepuntari. Aseta puntariin ruoka-aineen hyvät puolet ja toiselle puolelle huonot. Punnitse. Jos hyviä puolia on roimasti enemmän, voit rennolla omallatunnolla ravita itseäsi ruoalla - kohtuudella kuitenkin. Herkuttelen esimerkiksi hedelmillä pari kolme kertaa päivässä ja tässähän minä vielä porskutan. Uskon hedelmien hyötyihin. Ei kannata kuitenkaan överöidä tässäkään, 23 appelsiinia päivittäin ei varmaankaan ole optimaalista.

Esimerkki yhdestä ruoka-aineesta, jossa oma puntarini värähtää miinuksen puolelle, on kaneli. Ole huoletta, jos täytät kanelikiintiösi vuodeksi joulupuurolla ja parilla piparilla. Mutta jos olet kuin minä, yrität taikoa banaanipannareista, puurosta tai smoothiesta mahdollisimman maukkaita ja kittaat kanelia mielellään enemmän kuin teelusikallisen päivässä, on syytä varoa.

Kassiakaneli, siis kaikkien suurten maustemerkkien myymä kaneli, sisältää suuret määrät kumariinia. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainenkin on varoitellut kumariinin rasittavan maksaa. On myös arveltu, että lyhyessä ajassa liika kumariinin käyttö voi suututtaa ihon ärtymyksestä punaiseksi; pitkällä aikavälillä on epäilty yhteyttä syöpään. Esimerkiksi Helsingin kouluruoissa kanelin käyttö on kielletty kokonaan.

Aikuisen kumariinikiintiöt eivät hälytä vielä teelusikallisesta kanelia päivässä. Lapsilla kiintiö on luonnollisesti pienempi, jo puoli teelusikallista voi paljastaa terveyshaittoja.

Nyt sitten varmasti tuskailet, että voi juku kun juuri alkoi niin tehdä mieli kokeilla kanelia mausteena, melkeinpä kaikessa. Ei huolta! Ceyloninkaneli, eri kanelikasvi ei kätke sisälleen lainkaan kumariinia. Ongelmana vain on, etteivät ceyloninkanelimaustepurkit majaile marketeissa. Mutta eri luontaistuotekaupoissa, kuten Punnitse&Säästä-myymälästä voit bongata Suma-merkiltä ceyloninkanelia sekä luomuna että tavallisena. Eikä hintalappukaan hätkäytä kukkaroasi. Jotkut nirppanokkailevat ceylonin kanelin mausta, mutta oman makuaistini mielestä tämä on nimenomaan maittavampaa.

Burmankanelilajike sisältää vähemmän kumariinia kuin mitä tavallinen kassiakaneli, mutta kiintiöt täyttyvät kuitenkin melko helposti. Kannattaa siis ainakin kokeilla tuota aiemmin hehkuttamaani ceyloninkanelia, jonka lehdet on poimittu Sri Lankasta!

Leivoin tänään pitkästä aikaa. Sain sotattua jonkinnäköisen paleotyylisen banaanileipätaikinan, ja paistettu lätyskä oli oikeasti herkullista. Ripottelin taikinaan ylläripylläri tuota kanelia. Treeneistä tultua piti vähän tankkailla hiilarivarastoja, joten banaanileipäviipaleet saivat seurakseen nokareen pilttiä, kulhollisen turkkilaista jogurttia, punajuurimehua ja teetä. Nam!

Vie minut Välimerelle

Toimin aurinkopaneeleilla. Huomasin sen jo ensimmäisellä kreikanmatkallani 6-vuotiaana. Olen matkustanut monta kertaa elämäni aikana Välimeren maihin. Kun nään palmut ja hengitän Välimereltä tuoksuvaa suolaista ilmaa, tunnen olevani kotona. Voin hyvin. Joka kerta lentokoneen ampaistessa kohti kotia suupieleni koukistuvat alaspäin.

Niin, miksi tunnen oloni Välimerellä loistavaksi? Johtuuko se maagisesta Välimeren ruokavaliosta? Päätin ottaa asiasta selvää.

 

Siinä missä Pohjois-Karjalan Pentti sairastuu todennäköisesti sydän- ja verisuonitauteihin, riski Välimeren väellä on huomattavasti pienempi. Syyksi tarjottiin jo 1950-luvulla rasvan laatua. Pentti huuhtelee ruokatorveansa maidolla, herkuttelee pullakahvilla ja rohmuaa voissa paistettua porsasta. Sitten hän murjottaa marraskuista pimeyttä jurona tv:n ääressä - seuranaan suklaalevy ja lava kaljaa.

Samaan aikaan Välimerellä: Aamupala on usein vaatimaton. Päivällä nautitaan isossa seurueessa öljyllä, kasviksilla, pähkinöillä, täysjyväviljoilla ja hapanmaitotuotteilla koristeltua lounasta. Vaikka vatsalaukkua hemmotellaan myös lampaan ja kanan lihalla, kalan suosio on suurta. Jälkiruoaksi jutellaan hyvässä seurassa ja samalla maistellaan juustoja tai jäätelöä. Ruokatorvi huuhdellaan vedellä ja yhdellä, korkeintaan kahdella lasillisella viiniä. Välimeren eri maissakin ruokavalio vaihtelee, mutta nämä tekijät on yleisimpiä yhtäläisyyksiä.

British Medical Journal Online First on raportoinut, että Firenzen yliopiston tutkijat vannovat Välimerellä elävien ruokavalintoihin: syövän riski pienenee 6%, sydän-  ja verisuonitautien 9%, Parkinsonin ja Alzheimerin tauti taas 13%. Vaikuttavaa. Ja vaikka maitotuotteita ei mätätä samoissa määrin kuin mitä Suomessa, osteoporoosia rappeuttaa vähemmän luita (lue lisää kohta ilmestyvästä maitoon liittyvästä postauksesta).

 

  Pähkäillessäni omaa päätelmääni, keksin muitakin mahdollisia syitä hyvien rasvojen ja kasviksien lisäksi: kulttuurista. Itsehän olen ollut Välimerellä aina vain lomailemassa. Kun stressi ja velvollisuudet ovat unohtuneet pakata mukaan, elämästä Välimerellä on helppo nauttia.

Luulen, ettei stressin vaikutusta ole syytä aliarvioida. Välimerellä ateriat nautitaan perheen tai isomman tuttavapiirin ympäröimänä. Nauretaan, säteillään hyvää mieltä, unohdetaan murheet ja siinä sivussa syödään ruoka-aikaan tarjoiltu annos - ei naposteluvälipaloja. Viiniä nautitaan kohtuudella. Työtkin otetaan rennosti. Lounaan jälkeen on yleinen päiväuniaika, siesta. Oletan, että tällä huolettomalla elämänasenteella on parantava vaikutus verenpaineeseen. Vaikka ruoan runsas ravintosisältö poreilee suussa, ihmiset eivät ole sen ylipainoisempia. On totuttu pidempiin ateriaväleihin.

Voisimme ehkä yrittää adoptoida tästä terveelliseksi todetusta ruokavaliosta pari seikkaa. Ainakin hyvien rasvojen (pähkinöiden ja öljyjen), kasvisten ja kalan määrää voisi kasvattaa. Voisimme syödä enemmän naurusuisessa seurassa. Voisimme kömpiä kotiluolistamme kävelemään kaduilla heti, kun keväinen aurinko antaa tilaisuuden. Ja tärkeimpänä: voisimme lopettaa stressaamisen!

Tässä vielä muutama suosikki (väli)merellisistä urheilulajeista!

  Välimerellistä viikonloppua!

Täydellinen päivä (ja pakarapuntti)

Jos raapustan mietteitäni päivän päätteeksi päiväkirjaan tai avaan kuulumisiani kavereille, hahmottelen harvoin koko päivän kulkukaaviota. Jokainen päivä on uniikki! Saatan kulautella kahvia kaverin kanssa tai treenata todella monena päivänä, mutta kustakin päivästä jää mieleen pikkuriikkiset yksityiskohdat.

Aamuinen kävely auringon vienosti hymyillessä. Pinkillä lippalakilla hätkäytetyt kohonneet kulmat. Hymyni myös vastaantulevalle kähertäneet suupielet. Kahdet hyytyneet pakaralihakset kaverin kanssa rehkityn loistavan jalkapäivän jälkeen. Täydellisen maksimekon sujauttaminen sovituskopissa rusketusta janoavalle iholle. Vanhan kaverin bongaaminen sitten laskettelutreenien. Talvihorroksesta heräilevä espa. Kuppi virkistävää goji-tyrni teetä. Uudet tuttavuudet kiipeilykurssilla.

Eikö kuulostakin täydelliseltä? Enkä malta odottaa, mitä kaikkea ihanaa mieleni muistikortti tallentaa huomiselta.

Päivän värikoodi oli sattumalta sama!

Olen addiktoitunut (taas) uuteen urheilulajiin. Kävin Salmisaaressa kiipeilykurssilla ja nyt ajatukseni pörräävät kuukauden voimassa olevassa kiipeilykortissa (postaan kyllä myöhemmin seinäkiipeilystä vielä erikseen). Kiipeilessä keskityn niin kovasti kapuamaan seinän huipulle, että unohdan urheilevani. Alas tullessa lievästä korkeanpaikankammosta kauhistunut kroppani täyttyy adrenaliinillä. Olen voittanut itseni. Sitten toistan sen uudelleen...ja uudelleen...ja uudelleen!

Aamupäivästä tosiaan kulutettiin pari tuntia ystäväni Hetan kanssa salilla perustreenin parissa. Palautukset eivät kuitenkaan venyneet mahdottomiksi, ja sykkeet pumppasivat pilvissä. Tykitettiin kahden liikkeen liikepattereita, joissa kumpikin teki eri liikettä, mutta samanaikasesti. Sitten vaihdettiin. Tämä toistettiin aina kolmesti. Tässä vielä yhteenveto tästä mielettömästä salitreenistä, joka saa hanurisi huutamaan hallelujaa:

10min juoksumatolla lämmittelyä

3 kierrosta:
 "Kyykky" polviltaan smithissä x20
Pumppaus jalkaprässissä x20 (per puoli)

3 kierrosta:
 Askelkyykky tangolla x15 (per puoli)
Lantionnosto x15 

3 kierrosta:
 Alataljan painoja käyttäen potku taakse, tukijalka kyykyssä x15 (per puoli)
Leuanveto kuminauhalla (maksimimäärä)
Hyppy penkille jalkojen välissä x15

3 kierrosta: (ei kuvia)
 Kyykky kapealla asennolla kahvakuulalla x10
Sumokyykky kahvakuulalla x10
Burpee x8

3 kierrosta:
 Smithissä tangon potku taakse x12
Kyykkyhyppy x15

Viimeisteltiin treeni vielä kymmenellä boxihypyllä ja muutamilla keskivartalosarjoilla.

Suosittelen kokeilemaan! :)