Yamas!

Miksi lähtisin yksin keskelle Kreikkaa hyvinvointivaltioparatiisista? Saan noin neljä kertaa huonompaa palkkaa kuin mitä Suomessa ja asun pienessä kopperossa. Enkö olisi voinut tehdä jotain hyödyllisempää kuin mennä velkakriisin repimään saareen?

Se riippuu miten hyödyllisen määrittelee. Useimmille järkevin vaihtoehto on opiskella, ansaita hyvin rahaa ja muotoilla kroppa raudan ja heran avulla viimeistellyksi. Eikä siinä ole mitään vikaa. Itselläni rutiinit vaan alkoivat kiehua korvissa ja lopulta koin ainoaksi vaihtoehdoksi kuunnella sisäistä ääntäni. Vasta silloin, kun suljin korvani muiden mielipiteiltä, huomasin olevani onnellinen. Jos eläisin elämäni kulkemalla minulle ohjattua valtatietä, välttyisin kaikilta niiltä ihanilta pikkupolkujen tarjoamilta yksityiskohdilta. Minulle elämä on välillä kulkemista isommilla teillä, välillä keskellä metsää – mutta nauttimista joka askeleesta.

Lomailin ensimmäistä kertaa Kreikassa ollessani kuusivuotias. Muistan jo silloin murjottaneeni lentokentällä tuijottaessani pohjoiseen suuntaavaa Finnairin konetta. Joka matkalla aloin tuntea enemmän ja enemmän olevani kotona silloin kun en ollut kotimaassani. Kun suupieleni taas kerran nuokahtivat alaspäin palatessani reililtä kohti pohjoista, päätin olla rohkea ja repäistä. En halunnut loman loppuvan kuin seinään ja varasin pelkän menolipun ja neljän yön majoituksen lempisaarelleni. Tunsin muutaman ihmisen täältä jo viime vuodelta ja sain neljässä päivässä hoidettua itselleni asunnon ja työn kotoisan karaokebaarin tarjoilijana.

En edes tiedä miksi jännitin alunperinkään. Hyppy tyhjän päälle osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi ja kaikki järjestyi. Olen saanut jo kahdessa viikossa hyviä kavereita muista työntekijöistä ja turisteista. Tykkään siitä, että täällä ei ole outoa mennä juttelemaan vieraille ihmisille. Töissäkin saan juoda viiniä ja jutella ihmisille jos ei ole kovin kiireistä. Olen pelkkää hymyä enkä kaipaa elämältä tällä hetkellä niitä järkeviä asioita Suomesta, palaan sinne taas joksikin aikaa kun sesonki täällä loppuu. Mutta nyt nautin elämästä päivä kerrallaan.

Ps. Mulla oli vähän taukoa blogista, mutta teema on elämäntilanteen takia paisunut: kirjoitan silloin tällöin liikunnasta ja terveydestä, enimmäkseen kuitenkin elämästä ja sen herättämistä ajatuksista:)